VENLA-GAALA



”Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin 3,5h tuntia vuorokaudessa. Se on aplodien paikka!”
–Venla-gaalan juontaja 2013.

Kaupallisten televiso-ohjelmien sisällön prioriteetti on luoda mahdollisen toimivat olosuhteet mainoksille. Mainokset ja tuotesijoittelu ovat psykologiaa. Ne ovat laskelmoitua ja tutkittua ihmisten aivopesuohjelmointia. Lähes kaikki television sisällöntuottajat elävät tilanteessa, jossa markkinointikoneistot sanelevat ehdot ohjelmille ja pakottavat riisumaan tekijöidensä (jos niitä on) ideologiat yhdeksi kompromissiksi. Se on surullista, koska mainokset luovat katsojille kuplan. Kuplalla tarkoitan oman riittämättömyyden tunnetta, johon koko mainosmaailma perustuu. Kuplat tuhlaavat elämän oikeita resursseja. Sisällöntuottajat ovat mukana tässä kuplassa, kukin omalla tavallaan. Yhteiskunnassa missä elintason ylläpitäminen orjuuttaa ihmiset työnteolla, pakottaa toteamaan, että todellista elintasoa ei ole edes olemassa. Orjat tekevät orjille tuotteita, jotta orjat saavat kuplansa. Sivilisaation tilalla on kulutushysteria, jonka muurahaisia ovat mm. mainosrahoista riippuvaiset "wannabe-taitelijat." Televisio-ohjelmat eivät ole taiteilijoiden näköisiä, joiden tehtävä pitäisi olla, totuuden puhuminen vääryyttä vastaan. Ohjelmat ovat nykyään juontajiensa näköisiä, joiden ainoa tehtävä on avata suu silloin kun käsketään. Venla-gaalassa wannabe-taiteiljat pelkäävät oman asemansa menettämistä niin paljon, että kukaan ei uskalla kritisoida nykytelevision kyseenalaista toimintamallia. Poikkeuksia kuitenkin on ollut  (Mad Ventures). Valitettavasti tällaiset televisiontekijät ovat nyt suuri vähemmistö.

Kulutusyhteiskunnan vääjäämätön lopputulos on kuluttaa ihmiset loppuun, pistämällä hintalappu kaikelle sellaisella, mikä pitäisi olla maapallolla ilmaista. Vettä mainostetaan nykyään televisiossa. Mainokset ovat itsensä löytämisen vastakohta. Terveet tavoitteet ovat sinun ja kulttuurin tuomien odotusten välinen konflikti, mikä lopulta puristuu omaksi subjektiiviseksi totuudeksi. Oma totuus mahdollistaa ns. markkinoilla äänestämisen. Oma totuus lopettaa kuluttajien unelmilla rahastamisen. Itsensä löytäneen ihmisen egoa, eivät palkinnot tai vaurauden symbolit kiinnosta. Selkääntaputus seremoniat, kuten Venla-gaala, muuttuu kaikilta osin komediaksi. Itse en ole löytänyt itseäni, mutta olen lähempänä sitä nähtyäni viime Venla-gaalan.

(YLE:n ohjelmat eivät ole mainoksista riippuvaisia, ihmettelenkin YLE:n suostumista Venla-gaalaan.)