Länsimaalaiset kärsii eniten, koska heillä on eniten.

Meidän elintaso on riippuvainen muiden kärsimyksestä. Mä veikkaan, että onnellisuus on vaikeata länsimaalaiselle, koska ihmiset jopa tiedostamattaan tuntevat huonoa omaatuntoa, saamalla muita kansoja enemmän etuoikeuksia. Mä luulen, että oikea hyvä olo tarvitsee kollektiivisen kärsimyksen. Onnellisuus tarvitsee maailman kärsimyksen kanavoitumisen itselleen, toteamalla sen olevan elämän monimuotoisuutta. Vain kärsivä ihminen voi olla onnellinen. Ihmisten pitäisi jollain uudella tasolla olla yhteydessä toisiinsa. Ennen yhteyttä onnellisuus on teennäistä opeteltua matrixia, länsimaalaista hyvinvointi paskaa. Kollektiivinen kärsimys pakottaa parempaan maailmaan. Länsimaalaiset ihmiset tuntevat itsensä liian pieneksi, köyhäksi ja voimattomaksi tekemään riittävän paljon hyvää elintasoonsa nähden. Mainosten jättämässä arvotyhjyydessä on vaikea pitää itsensä hereillä, ottamaan vastaan kaiken mitä elämään oikeasti kuuluu. Niinpä me kärsitään, kun ei uskalleta kohdata kärsimystä. Useat pelkää kuolemaa, koska eivät ole koskaan eläneet. Kanna vastuu asshole.